yli kuusi kuukautta

Mun perhekertomus jäi siihen neljänteen perheeseen. Joulukuussa mulle tuli käymään yksi toinen suomalaistyttö Cordobasta norjalaisen tytön kanssa viideksi päiväksi. Koko aika meni kyllä juoksennellessa edestakaisin. Käytiin koskenlaskussa, vaijerilaskemissa, kuumilla lähteillä uimassa ja tietenkin oli pakko käydä vierailemassa Mendozan viiniviljelmillä ja -tehtailla. (Toi kaikki maksoi alle sata euroa, matkoineen ja kolme päivää sai tuhlattua noihin hyvin.) Muurahaiset hyökkäsi mun (ja siskon) huoneeseen. Seuraavina viikkoina kävin kavereitten kanssa puuhailemassa jotakin, tai edellisen perheen (tukihenkilön) siskon kanssa. Yksinkin on tosi jees käydä seikkailemassa kaupungilla tai käydä ajelemassa ainoolla metrolinjalla, jotka on tosi harvinaisia Argentiinassa siis.

Joulu meni neljännen perheen ja niitten suvun kanssa. Toi argentiinalainen joulu ei ollut kyllä yhtään mun juttu. Varsinkaan ton perheen kanssa. Mut oli sekin hieno nähdä. Suomalainen joulu on silti se ainut oikea mulle. Syötiin possua ja kania ja jotain kermaista maissi-peruna-herne yhdistelmää jne. ja jälkkäriksi jäätelöä ja hedelmäsalaattia. Joulupukki tuli kello 00:00 heittelemään katolta lahjoja pihalle ja kun pikkulapset sitten juoksi sisälle niin odotti joulukuusen alla vielä muutama lahja lisää. En tiedä monista suomalaisista perheistä, mutta keitten kanssa olen suomalaisesta joulusta jutellut, niillä lahjoja tulee useampia (jopa 10 tai enemmänkin) ja täällä siis 1-2 lahjaa on se mitä kaikki saa. Joulu ei muutenkaan ole kovin suuri juhla, mutta tosi kaupallinen kyllä. Tekasin pipareitakin vielä joulun kunniaksi, vaikka ilman siirappia (sokeri-voiseoksella) kyllä maistui enemmän vaan kekseiltä. 

Siinä sitten lähdettiin erittäin pitkälle 16h matkalle kohti Villa Geselliä:

Siellä saavuttaessa oli sitten vastassa host-äidin veljen perhe, missä oli vanhempien lisäksi kaksi tyttöä (10v ja 8v), jotka oli tosi jees. Toi hostäiti ei oikein antanut mulle ruokaa, ja mulla oli ihan sairaan iso kynnys syödä yhtään mitään, jos mulle ei annettu, koska toi hostäiti oli syyttäny mua kaikesta ruokaan ja mehun ottamisesta etc. Vaikka en ees syöny mahdollisen lounaan ja päivällisen lisäksi mitään ruokaa meidän kaapista, vaan itse ostamaa leipää ja hedelmiä. Siinä sitten ne sanoi mulle, että saan syödä niinkuin olisin kotonani ja olin tosi onnellinen, kun sain vihdoinkin kaksi viikkoa syödä hyvin. Vieteltiin päiviä vaan maatessa rannalla, joka on suhteellisen tylsää. Joskus jäin vaan huoneistolle ja sain olla yksin tosi kauan ja rauhottua yksin istuskellen. Noin puolivälissä aikaa, uuden vuoden aikoihin sinne tuli aamuviideltä sen asunnon omistaja ja se sano, että se haluaa nyt tulla asumaan taloonsa, joten meidän oli pakko antaa sen tulla. Tyypillisesti pimeenä vuokrattu, joten ei siitä kellekään voi valittaakaan. Päälle tunti mietittiin, että mihinköhän hittoon sitä sitten menisi näin aamutuimaan. Päästiin kuitenki jo seitsemän aikoihin yhdelle toiselle asunnolle. Siellä sitten sain vähän enemmän vapautta, kun kysyin saisinko mennä surffaamaan ja mulle sanottiin, että joo, mene ihmeessä. Kävelet vaan tonne rannalle ja kyselet sieltä, että missä olisi. No menin sitten yksin ja lähemmäs kymmeneltä kyseltyäni löysin oikean paikan ja varasin ajan seuraavalle päivälle. Aamusella lähdin sinne tunniksi kuivasurfaamaan ja heti perään ihan mereen surffaamaan. Onnistui yllättävän hyvin. Palattua menin jäätelölle yksikseni ja kun sai wifin ni siellä hetken oleskelin. Seuraavana päivänä siitä sitten toinen suomalainen tyttö, joka oli sattumalta San Juanista lomalla läheisessä kaupungissa, tuli käymään mun luona tuolla. Oltiin vaan ulkona, käytiin rannalla, kun kävin surffaamassa, syötiin ja juteltiin ja käppäiltiin ympäri kaupunkia. Aina on yhtä ihanaa nähdä toisia suomalaisia. Käytiin yksi päivä hakemassa mun hostsisko Mar del Platasta, mikä on yksi Argentiinan tärkeimpiä turistikaupunkeja (varsinkin argentiinalaisille), mutta ei vietetty siellä oikeastaan pahemmin aikaa. Mä juttelin mun perheen kanssa yksi ilta (äitin, siskon) ja todettiin taas kerran, että tässä suhteessa ei nyt oikein mikään toimi. Mut jäätiin kuitenkin siihen tulokseen, että yritetään vaan parantaa.

Paluun jälkeen kävin parissa illanvietossa kuntosaliporukan kanssa ja toisten kavereitten. Muuten vietinkin aikaa lähinnä itekseni kierrellessäni kaupunkia. Löysin tosi upeita paikkoja joka puolelta ja on tosi rauhottavaa mennä vaan itekseen jonnekin istuskelemaan ja syömään ja kattelemaan kuinka ihmisvirta vaan valuu ohi.

Siinä tammikuun puolessa välissä oli vihdoin lähtö etelänretkelle. Kierreltiin monia kaupunkeja etelässä. Se retki oli suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erittäin huonosti organisoitu ja se kukkahattutäti valittikin kuinka se on tehnyt paljon töitä ja me ei osata arvostaa (???), vaikka oltiin aina nätisti ja tehtiin mitä se sanoo. Retken lopuksi sai antaa palautetta ja kerroin, että retkestä kannattaisi ilmoittaa aikaisemmin, positiivisia asioita matkasta ja muita oikeasti kehittäviä ideoita, mitä ne itsekin pyysi. Sitten ne vaan haukkui mut pystyyn, etten arvosta niitten työn saavutuksia ja että kaikkihan tässä oli täydellisesti (no itsepähän halusivat palautetta, en ymmärrä pointtia, jos sitä ei voi ottaa sitten vastaan). No mutta matkalla päästiin kuitenkin käymään jäätiköillä ja rannoilla ja seikkailemassa monissa eri kaupungeissa sekä näkemään Argentiinan lisää ei-mitään-maisemia. Pisimmät bussimatkat kesti yli 30 tuntia. Sai ihan hyviäkin kavereita useista maista; Norjasta, USA:sta, Saksasta, etc. Ainut vaan ettei välttämättä enää koskaan tule näkemään, jollei tee töitä kunnolla sen eteen. Kerron joskus myöhemmin tästä etelän retkestä paremmin (tai ainakin laitan kuvia!)

Siinä ennen ja jälkeen matkaa olin yötä yhdessä perheessä Neuquenissa ja kävin yhden suomalaisvaihtarin kanssa joella uimassa. Neuquen on tosi suomalaisen näköinen kaupunki luonnoltaan, ihana. Sen perheen kanssa käytiin järvellä kajakkeilemassa, uimassa ja syömässä asadoa. Perheessä oli poika, joka oli Uudessa-Seelannissa vaihdossa ja islantilaistyttö juuri nyt vaihdossa. 

Palatessa saksalaisvaihtari, jonka piti tulla mun kanssa samalla bussilla Mendozaan (12h matka) sit myöhästyi, joten sain itselleni kaksi penkkiä. Olisi ollut kyllä kivempi seuran kanssa, mutta enemmän nukkumistilaa on pientä plussaa aina!

Kun saavuin Mendozaan aamulla 26.1. mua tuli vastaan yksi vapaaehtoinen. Pelkäsin, että ne on mulle jostakin vihaisia ja haluaa siksi tavata mua ja jutella mulle. Otettiin taksi niille kotiin ja syötiin sen äitin kanssa ja jutusteltiin. Siinä sitten tuli ilmi, että mun perhe oli jättänyt mut (jota sinänsä toivoinkin, koska mikään siinä ei toiminut) ja mun tavarat oli vapaaehtoisen talolla sen huoneessa. Mulle sanottiin, että haluatko tänään vai huomenna lähteä San Rafaeliin (4h etelään päin), että sulla on siellä väliaikainen perhe kunnes löytyy uusi. Halusin siirtää sen seuraavalle päivälle. Käytiin illalla puistossa juttelemassa mun tukihenkilön ja tän mua hakeneen vapaaehtoisen kanssa. Eikyllämitenkäänerityisenpaljonvoitässanookoskakoskaaneitiiämillonjokunäitäkäänteleemutteiollukyllämikäänkaikkeiniloisinkeskustelujasyyttimuapaljonkaikesta. Halusin vaan nukkumaan väsymystä pois ja nukuinkin koko yön tosi sikeästi. Aamulla lähtö bussilla ja istuskelua musiikkia kuunnellessa ja ikkunasta ulos tyhjyyteen tuijottaessa. Perille päästyäni mua oli vastassa erittäin iloinen ja puhelias perhe. Perheen pojan kanssa olin jutellut whatsappissa vähän, koska se on ollut Suomessa vaihdossa. Opiskelee Buenos Airesissa, mutta oli vielä yhden viikon täällä, kun saavuin. Sen vanhemmat sit kysyikin, että tunnetaanko me jo kun puhuttiin ihan kun vanhat kaverit. :D 

Aikaa kului muutamia päiviä, olin todella onnellinen ja en osannut aikaisemmin kuvitellakaan, että voisi olla näin iloinen. Silti joka päivä stressasi, minne joutuisin. Nää sitten ilmoittikin mulle, että saan jäädä tänne jos haluan. Samaan aikaan tuli tieto, että Buenos Airesista (provinssi) etsitään mulle perhettä. Mun pää sekosi mahdollisuuksista, mutta ilmoitin kuitenkin halustani jäädä tänne ja jäin. 

Täällä mä olen nyt viettänyt jo puolitoista kuukautta. Koulu alkoi kolmisen päivää sitten (kuten koko Argentiinassa). Palasin viikko sitten matkalta, missä kävin vierailemassa ensin Concordiassa (Entre Riosin provinssi, Uruguayn vieressä) suomalaisen luona palmumeriparatiisissa ja sit palasin Buenos Airesiin mun hostveljen luo (joka on siis ollut Suomessa vaihdossa). Jonkun verran turisteilua, mut myös vierailtiin muilla suomalaisilla, jotka on mun veljen kavereita. Käytiin kanssa La Platassa, BA-provinssin pääkaupungissa joka oli kyllä tosi kaunis kaupunki kanssa, sellainen Mendozan kokoinen. Välillä vaan jäin tuijottelee parvekkeelta kaupunkia. Se on yksi maailman isoimmista ja siltä se kyllä näyttääkin. Jäätävän korkeita pilvenpiirtäjiä, vehreitä puistoja, taidemuseoita, mielenosoituskävely niitten toimesta jotka ihailee presidenttiä. Empanadojen tekemistä ja toisen suomalaisenn synttärijuhlia. Metro ja puhelimetonta elämää, koska sen näyttö jostain syystä vain pimahti. 

eroavaisuudet 2

koulu
-oppilaat pysyy luokas, opettajat vaihtaa. tää meno on enemmän ku yläasteella.
-TÄÄLLÄ ON SELLASIA taulunpyyhkimiskapuloita niinkun simpsoneitten alkutunnarissa tai pieni talo preerialla. ihan sikaoutoo.
-koulussa ei tosiaan ole lämmitystä pahemmin eikä tuuletustakaan monesti.
-ei kirjoja vaan monisteita. kirjat on kyllä ihan älyttömän hyvät, suomessa on niin hyvä opetustaso. nää oppii vuodessa about saman kuin suomessa 2 kuukaudessa. enkussa kaikki on ihan törkeen huonoja, matikassa. ja ylipäätänsä vähän kaikessa. se mun edellinen koulu (vaihdoin tosiaan paikkakuntaa) oli tosiaan erittäin laadukas. mendozan paras. täällä nyt pikkukoulussa, 9 ihmistä mun kurssilla, ei kyllä opeteta paljoa yhtään.
-pieniä kokeita kokoajan (riippuen tietty koulusta, mut edellisessä koulussa oli jatkuvasti)
-ei kouluruokaa. pitää ostaa. oon tässä laskeskellut että mennyt yhteensä noin 150e kouluruoan ostamiseen vaikka se maksaakin päivältä vain noin 3 euroa. ensi vuonna syön kyllä onnellisesti kouluruokaa, vaikka ei oiskaan niin hyvää ja laadukkaan oloista.
-voi olla aamulla tai illalla kouluu (tai kummassakin). kamalin vaihtoehto että pitää mennä 8-12 kouluun ja palata 16-20 esimerkiksi. joillakin on myös yöllä koulua klo 24 asti.
-koulusta ei voi poistuu ku vaa luvan kanssa, törkeen vaikeeta jos jonnekin tarttee mennä, kun jonkun pitää aina tulla hakemaan. eilen (10.3.) en mennyt kouluun koska oli pakko mennä pankkiin, koska rahaa ei tosiaan voi siirtää ulkomaisilta tileiltä argentiinalaisille tileille, koska argentiina on velkaa USA:lle ja niitten pitää säästää kaikki dollarit lyhentääkseen velkaansa. jos dollareita haluat, niin niistä otetaan tosi paljon välistä ja sun pitää tehä sellasia pitkiä hakemuksia, että mihin tarttet sen rahan ja sit et välttämättä siltikään saa niitä rahoja. MÄ VAAN ARVOSTAN niin paljon että suomessa niin monet asiat voi tehdä pankissa ja ei ole jonoja missään (huomatkaa 5 tunnin pankkijonot ja pankista ei saa poistua sinä aikana). ja siis pankkiin menin koska se on auki vain 8-13 ja sit se suljetaan ja siellä sisällä olijat voi vielä jonottaa asiansa hoidetuksi.

julkiset paikat ja luonto
-vessoissa ei oo yleensä lukkoja eikä ainakaan vessapaperia. joskus saattaa puuttua ovetkin haha.
-vaarallista. toisaalta riippuu osaatko käyttää päätäs, jos lähdet vaan vaeltamaan buenos airesin ghettoon yksin blondina yöllä, niin selväähän se silloin on että löydät itsesi parin päivän päästä huumaamisen jälkeen jostain kiinan yökerhon takahuoneesta. pikkulapsia (enemmän vaaleita) kidnapataan ja myydään eurooppaan adoptioon. tai jonnekin muualle päin just seksi-, työorjiks tai muiksi.
-kuivaa (mendoza). tää on yks kuivimmista provinsseista ja pisimmät sateet on sitä vartin luokkaa ja ripsii pikkaisen vettä kauniisti lehtien päälle ja kaikki ihmiset ihan paniikissa. siihen on kyllä syynsäkin. koska pilvien noustessa nopeasti korkeaa vuoristoseinämää myöten ylöspäin se tiivistyy ja kylmenee nopeasti ja muodostuu rakeita, jotka saattaa olla tennispalloakin isompia ja kaikki vuorille päin mennessä pitääkin tämän takia mukanaan pahveja tms. suojuksia suojatakseen autoansa.
-kaupasta aina joku 10 sellasta pikkumuovipussia mihi pakataan ruokakamat, jäätävää ympäristöntuhlaamista. tietty kans sanaa kierrätys ei tunneta ja köyhimmillä alueilla kamat vaa heitetään tien laitaan, mistä niitä ei välttämättä kukaan koskaan tule hakemaan.
-liikennevaloissa on ihmisiä myymässä kamaa, soittamassa ja mitä tahansa et sais rahaa ja tääl tosi helposti annetaan rahaa niille. mm. koulussa kerätään näin rahaa tapahtumiin. mut ihan köyhiäkin ihmisiä ketkä ei pysty kävellä kunnolla, ku vammoittuneet.
-kuu on vaakatasossa.
-iha jäätävät aamuruuhkat, vaikka ei ees oo NIIN iso kaupunki. tosiaan yksisuuntainen KUUSIkaistainen tie ja silti iha ruuhkainen.. siis mendozan lähes miljoonakaupunki. oli se kyllä aika iso oikeasti.
-bussissa et voi maksaa pankkikortilla tai käteisellä. jos ei oo saldoa niin pyydetään jotain muuta maksamaan kortillansa ja itse annetaan sitten käteisenä tälle auttajalle.
-rekkarit on mustia ja valkoinen teksti.
-helvetin kuuma, aivot sulaa, melkein kirjaimellisesti. kesä kanssa kestää sen nelisen kuukautta (ja sen jälkeen tulee kevät mikä vastaa taasen suomen kesää).

musiikki, taide, tavat yms
-cumbiaa, sanat kamalemmat kun missään suomalaisissa biiseissä (jvg:tä voi melkein verrata, mut sekin sanomallaan voittaa nämä). toki on espanjalaista tosi kaunista musiikkia (romeo santos, abel pintos) ja sit yhteiskunnan ongelmiin kantaaottavia (calle13 ♥ - puerto ricosta)
-graffiteja on tosi paljon, ne on uskomattoman kauniisti tehtyjä. ihanaa kun porukka maksaa joillekin kanssa, että tulee tekemään seiniinsä graffiteja. (tageja on myös paljon, miinusta)
-bolicheihin menee kaikki ja fiestoja jokapuolella.
-tosi paljon katolisia ihmisiä, mutta kuten suomessakin, paljon ihmisiä ketkä on "uskovaisia" eli kuuluu kirkkoon, mutta ei tee mitään siellä eikä oikeestaan edes usko.
-täällä kaksi pahinta asiaa mitä voit tehdä, on olla erimieltä jalkapallojoukkueen parhaudesta tai olla K / anti-K eli K on persoona joka pitää hallituksesta ja ajattelee sen olevan tosi hyvä, päinvastoin anti-K on sitä mieltä, että koko hallitus on ihan paska. tästä ei oikeastaan kannata sanoa mielipidettään kellekkään, jota ei todella hyvin tunne. ja sillonkin nää kaksi eroavaisuutta voi hajoittaa hyvänkin suhteen.
-aborttia ei voi tehdä ja katolisten myötä tulee kanssa enemmän lapsia, näkee paljon naisia raskaana joka puolella.
-tää maa on tosi korruptoitunut. erittäin tositosi paljon. on erikseen lehdet kansalle ja gobiernolle (hallitukselle). täällä just kuoli yksi mies nimeltä Nisman, joka oli ollut jossain asiassa gobiernoa vastaan tai kritisoinut niitä. mun mielipiteeni on tuohon että sen murhasi tän gobiernon alaiset. tähän liittyen muuten vielä, että telkkarissa on kokoajan ohjelmia missä soitetaan sen puheluita, näytetään twiittejä ja facebook-kuvia. siinä sitten julkkikset tai jotkut muut hyvin-viisaat-tietäjät pohtii, että mitäköhän tämä nyt meinaa. muutenkin televisiossa kiroillaan tosi paljon.
-ihmiset ei osaa englantii, nuoriso puolet mut aikuisista ei melkein kukaan
-ystävällisiä ja avuliaita
-täällä on köyhää, osa asioista on puolet kalliimpaa ku suomes (vaatteet, elektroniikka), ja osa halvempaa (ruoka, matkat) mut enemmän halvempia asioita.
-monet aikuiset ja nuoret pukeutuu samanlailla ku suomessa ala-astelaiset
-perhe ja suku on tosi läheisiä
-vanhemmat holhoo lapsia ja vie autolla joka paikkaan
-jäätävä rokotusjälki kädessä.
-paksupohjaset kengät ("plataformas")
-Argentiinan kulttuuri on jonotuskulttuuri. Jos joku Suomessa valittaa kuinka eka pitää mennä yhteen paikkaan ja siellä sanotaan että mene tonne ja sitten tonne ja sitten tonne, niin täällä se määrä on vähintään kolminkertainen
-Täällä liiotellaan paljon (Suomessa vähätellään), ihmiset on tosi spontaaneja ja heittäytyväisiä. Tykkää esiintyä, laulaa, tanssia.
-tapana kaupungista riippuen yksi tai kaksi poskipusua. oikealle poskelle. ja kun kävelet kadulla tai missä vaan, et voi vaan moikata kavereita, pitää antaa poskipusut ja kysyä miten voi (vaikka kaikki siihen vastaakin poikkeuksetta "bien" - hyvin)
-argentiinalaiset on tummahiuksisia, oon oikeestaan poikkeuksetta aina blondein vaikka en nyt niin blondi olekaan
-kaikilla on myös tummanruskeet silmät, monilla tosi paksut ja tummat kulmakarvat (millasia en ole oikeastaan nähnyt kenelläkään Suomessa koskaan) sekä tosi pitkät ripset.
-porukka ei oikeen tykkää kävellä, eikä ole tottuneet oikeen minkäänlaiseen hyötyliikuntaan. eli kun se nuoruuden liikuntaharrastus into vähitellen loppuu ja menee naimisiin niin täällä vanhempana lihoo jonkun verran, ja ehkä vaikuttavampi asia, ettei tosiaan ole oikein minkäänlaista liikuntaa niin lihasten määrä on tosi pieni. ihmiset on muutenkin lyhyempiä ja ohuempia ja kepeämpiä, nuorina lähes kaikki on tosi laihoja.
-hiuksia värjää lähinnä kaikki tosi oudot ihmiset, kaikki lyhythiuksiset naiset on lesboja ja mopojengiläiset (/ryöstäjät/wachiturrot) omaa paljon tuntomerkkejä, miten tunnistaa. hyvä sinänsä niin tietää ketä varoa.
-ylipäätänsäkin naisten ja miesten välinen ero täällä on huomattavasti suurempi. kuten monet sanoo, tää maa on jopa kymmeniä vuosia joissain asioissa jäljessä. paljon kotiäitejä, jotka ei välttämättä ole edes koko elämänsä aikana työskennellyt.

tässä nyt joitakin eroavaisuuksia lisää, mitä on tullut ajansaatossa mieleen. :)

yli kolme kuukautta

Ei ole tullut kirjoiteltua kun koneen kaivaminen kaapin / matkalaukun pohjalta ja avaaminen kestää niin kauan. Plus ei ole ollut nettiä, joka toimisi tarpeaksi hyvin tietokoneen käyttämiseen. Ei kyllä tälläkään hetkellä, mutta sormet hiessä koitan nyt tätä tässä kirjoittaa. (+35C) Kesä on tulossa. Nyt ollaan menossa vähän niinkun Suomessa toukokuussa. Pahin lämpökuolema on vielä edessä, vaikka jo nytkin on kuumempi kuin Suomessa varmaan viiteen vuoteen, haha.

On tapahtunut niin paljon, mutta koitan nyt tiivistää jotenkin kaikkea mitä on tullut puuhattua ja tehtyä. Olen muunmuuassa ollut partioleirillä lippukunnan San Murialdo kanssa. Ne antoi mulle oman ihanan banaaninkeltaisen huivin ja juhlittiin sen lippukunnan 63-vuotispäivää. Oli kaikkia übersiistejä juttuja, mitä tehtiin ja pelattiin kuivuneen joen pohjalla sellasta peliä, missä toisen sai tapettua sanomalla numerosarjan, mikä on toisen otsassa ja sit oli sellainen laatikko, mikä piti saada ryöstettyä omalle puolelle. Oli tosi huippua porukkaa, mutta meno mulle vähän turhan katolinen ja tapaamiset on aina lauantaipäivisin, joten aikaa ei monesti sinä päivänä ole ja ensimmäisen perheen vaihdon jälkeen ei ole tullut käytyä siellä.
           Olen käynyt nyt kaksi kertaa tän kaupungin ulkopuolella, toisen kerran tokan host-perheen siskon kanssa Potrerillosissa vuorilla sen kaverin perheen kanssa (kiivettiin yhelle mäen laelle omg). Toisen kerran mun lukion (CUC=Colegio Universidad Central) toisiksi viimeisen luokan eli nelosluokkalaisten retkellä. Kohteena oli Uspallata, joka sijaitsee vuorilla muutaman tunnin päästä täältä Mendozan suurkaupungista. Olin juuri pari päivää sitä ennen 39 asteen kuumeessa ja mahataudissa (ja kymmenen muuta tautia haha), joten vielä tunti ennen lähtöä en ollut varma mennäkö vai eikö mennä. Kuitenkin ajattelin, että emmä sinne kuolekaan, jos nyt päätän lähteä, aina voin palata kotiin tai meinata kuolla siellä teltassa. Tervehdyinkin ja retki oli aika huippu. Yöllä pelailtiin ja leikittiin kaikki yhdessä, päivällä tehtiin kävelyretki vuorille yhdelle vesiputoukselle, missä kaikki kävi uimassa. Myös mä. Vaikka olin ollut kuumeessa edellisenä päivänä.. Se oli ton koulun ensimmäinen kahden yön leiri ja uniikki, kuten meidän liikunnan ope meille muistutti moneen kertaan. Toisena yönä kysyin lupaa, jos saisin mennä yksin vähän matkan päähän leiristä istumaan ja kattomaan tähtiä. Se oli ihanaa, kun pääsi ensimmäistä kertaa hiljaisuuteen "metsään" (täällä mitään metsiä oo, mitä suomalaisiin metsiin voisi verrannollistaa) vaan istumaan.
           Mun koulu on siis täällä vähän sellanen erikoisempi koulu ja on yksi parhaimmista kouluista tässä kaupungissa (joka on siis provinssin pääkaupunki ~1milj asukasta). Koulussa on sellaset 2 ryhmää mihin jokainen kuuluu. Jos sun joku perheenjäsen on ollut tossa lukiossa aikaisemmin niin sä kuulut automaattisesti samaan mihin se kuului. Muuten sulle arvotaan kumpaan kuulut. On kaikkia tapahtumia (jalkapalloturnauksia jne), missä nää kaksi ryhmää, Huarpe ja Pehuence, haastaa toisensa.
            Mä olin bautismossa eli koulun kasteessa, mikä on vastaava kuin nasut, orjapäivät tai mikä sille on annetukaan nimeksi juuri sun kaupungin lukiossa. Tossa tapahtumassa en ollut ihan alusta saakka mukana, mutta ykköset katsoi jonkun filmin ja käveli häpeätunnelin läpi missä kaikki vitosluokkalaiset läpsi niitä ja sotki hiukset. Koulun keskellä lavalla kaksi intiaanityylisesti pukeutunutta näiden "heimojen" päällikköä kertoi koulun ja ryhmien historiaa paljon tarinaa värittäen. Ykkösten päälle heitettiin pari pussia vettä ylemmästä kerroksesta. Kaikki oli pukeutuneet sellaiseen heinäpussikaapuun missä oli joko H tai P. Heitä pyydettiin muodostamaan jono jäätävän suuren paperiseinän eteen. Tässä vaiheessa mä siirryin jonon viimeiseksi toisen vanhemman oppilaan kanssa, jota ei ollut kastettu. Mulla oli koululta saadut vaatteet, koska en aluksi itse edes ajatellut jääväni koko tilaisuuteen, koska olen nelosluokalla ja tunnen vain muutaman vitosluokkalaisen. Spontaanisti kuitenkin mukaan. Muutama mun vitosluokkalainen kaveri tuli hakemaan mua ja toista tyttöä muiden vitosluokkalaisten kanssa ja vei meidät jonon etummaisiksi. Kun aika tuli ne vielä veti mut ENSIMMÄISEKSI. Aika tuli. Paperiovi avattiin ja edessä oli n. 50metriä pitkä muovista pöytien väliin tehty tunneli, mikä oli täytetty mudalla, ruualla, vedellä, kasveilla, maalilla (myöhemmin kuulin että monet myös kusee sinne, jes). Jokainen vitosluokkalainen on kerääntynyt tän tunnelin ympärille ja ne sotkee mun hiuksii, naamaa ja vaatteita käsillä, joissa on kaikkee mahdollista. Ensimmäisenä oli se huono puoli, että jokainen sotki mua, mutta hyvänä puolena, että pystyin vaan konttaa niin nopee, kun raajoista lähtee. Ulospäästyä vielä päälle heitettiin sairaasti sahanpurua, joten olo oli hehkeä ja hiusten tuuheusaste kasvoi kolminkertaiseksi. Ensimmäistä kertaa tuli kelattua, että niin pitäisihän sitä kotiin mennä sitten bussilla..... Onneksi yksi vitosluokkalainen tyttö suostui lähteä mun kanssa, kun tiesin että se asuu mun lähellä. Ei tarttenut yksin bussissa hävetä sitä jäätävää hajua, joka sai mut melkein oksentamaan, jos rupesin ajattelemaan hajua yhtään enempää.
          Olen ollut lähemmäksi 20 syntymäpäivillä, yksi viikko mut kutsuttiin viisiin, mutta en kerennyt kuin kolmiin. Täällä syntymäpäivät riippuu tosi paljon siitä millainen olet ja millainen sun lähipiiri on. Ja tietenkin olennaisin: raha. Toiset juhlii vaan perheen kanssa, toiset parin kaverin kaa baarissa, jotkut pitää parin kymmenen hengen pirskeitä ja sitten on vielä ne joilla syntymäpäivälistaan kuuluu kaikki facebook kaverit eli useita satoja ihmisiä. Suurimmat juhlat on 15-vuotisjuhlat tytöillä. Saa päättää lähteekö Disneyworldiin USAan vai pitääkö 1-10k euroo (pesoina 10-kertainen) maksavat bileet. Kaikki riippuu tietty rahasta, mutta tota varten säästetään ja se on sun aikuistumisjuhla. Tytöt oikeesti itkee, kun ne pääsee sinne Disneyworldiin, se on niitten koko elämänaikainen suurin unelma. Taas yksi asia, jossa itse ainakin huomaan jotain eroa, en usko, että mun suurin unelma rippikouluikäisenä olisi ollut päästä Disneyworldiin... Mutta tosi harvat täällä ylipäätänsä pääsee ulkomaille (Chilee ei lasketa, lähempänä kun Buenos Aires), jollei itse matkustamisesta innostu hirmuisesti vanhempana ja saa tuurilla sikana rahaa, joten toi on yksi tosi upea kokemus näille. Pojilla ei ole tätä 15-vuotisjärisyttävänsuurtavähänkusweetsixteensynttärei, vaan niillä normaalisti 18v kuten rakkaassa koto-Suomessa. Mutta tytöillä sekin juhla on suuri, joten tasa-arvo on aina tasa-arvo..


Olen ollut kipeänä kunnolla neljä kertaa. Joka kerta vähintään sairas mahatauti, joskus kuumetta yms. Aina mut ollaan viety lääkärille, jos oon vaan suostunut menemään. Mun mielestä vaan tosi turhaa mennä lääkärille, kun ei ne mua pahemmin osaa auttaakaan. Ku ohjeet on just sellasta perus liibalaabaa, makaa ja syö neutraalei ruokia ja juo paljon vettä. Joo. Miksi mun pitäisi sen takia mennä lääkärille aina kuulemaan niitten asiantunteva lausunto? Mutta maassa maan tavalla.
      Tosiaan jos koulusta on pois niin sinne tarttee viedä lappu, että on ollut kipeä. Toisin kuin Suomessa, täällä ei riitä, että siinä lapussa on huoltajan allekirjoitus. Siinä pitää olla lääkärin lausunto, allekirjoitus ja leima. Jos sitä lappua ei tuo niin se on yksi poissaolo/pv. Myöhästyminen koulusta on 1/4 poissaolo ja tunnin poissaolo on 1/2 (paitsi jos on enemmän kuin kaksi tuntia päivässä niin sitten se on vain 1). 25 poissaolosta jää luokalleen. Tietenkin Argentiinassa on poikkeuksissakin poikkeusten poikkeuksia, joten asia ei ole niin kiveenhakattua.. Yhdellä kaverilla oli n. 30 poissaoloa, mutta kyllä se luokaltaan pääsee. Koepäivinä joita on n. 2 viikossa normaalisti. koska mun koulu järjestää aina pikkutestejä eikä ole suuria kokeita.



~Kirjoitettu 8.12.

eroavaisuudet

Täällä ollessa on todellakin tullut huomattua näiden kahden maan (Suomi-Argentiina) välisiä eroavaisuuksia ihan sikana, joka päivä enemmän. Onhan se nyt ilmeistäkin, kun tulee tänne n. 13 000 kilometrin päähän. Osa näistä eroavaisuuksista on erilaisia (ehkä) eri kaupungeissa Argentiinassa, ja toki Suomessakin voi olla erilaista muissa paikoissa, kun missä itse asun.

asuminen
-Vessassa on vessanpöntön vieressä sellainen huuhtomispönttö, joka ilmeisesti toimii vastaavasti kun se käsihanamikälie Suomessa, en oo oikeen tajunnut vieläkään, miten se huuhtomispönttö toimii, joten ei siitä sen enempää.
-Täällä on taloissa talvella ja jopa keväällä/syksyllä tosi kylmä, koska lämmityslaitteet on ihan olemattomat lähes kaikissa taloissa. Yleensä vain sellainen patterin tyylinen yhessä tai parissa kohdassa taloa ja se laitetaan niin kuumalle kuin mahdollista. Jos siihen päälle heittää jotain niin varmana syttyy palamaan nopeasti, koska puolen metrin päässäkin se kuumuus polttelee ihoa.
-Useilla on varashälyttimet. Tähän mennessä mun jokaisella neljällä perheellä on ollut koira, joten uskon, että muutenkin on tosi yleistä. Jokaisessa ikkunassa on aina kalterit, koska muuten se ikkuna rikotaan ja talo ryöstetään. Tässä talossa mm. on 3 lukollista ovea ennenkuin pääsee taloon sisälle.. Pihoja ympäröivien aitojen/muurien päällä yleensä piikkilankaa, lasinsiruja tai muuten vain jotain metallipiikkejä. (Pakko sanoa tähän epäturvallisuuteen, että yhden tapahtuman jälkeen mun kaverilta oli ryöstetty kaks rengasta sen autosta. Outoo nähdä tällasta.)
-Useilla on kylpyamme missä on suihku. Ite kelaan sitä suhteellisen vaarallisena, esim. siksi että ekassa perheessä kaaduin siinä ammees, kun astuin liian reunalle ja sitä ympäröivä verhotanko irtosi ja sen pää osui vessanpöntön päällisosaan, joka halkesi..
-Astiat pestään pesusienellä, ei tiskiharjalla. On tosi yleistä, ettei omisteta tiskikonetta.
-Kädet pestään lähes aina saippuapalalla eikä litkumuodossa olevilla saippuoilla. 
-Täällä ei oo sellaista yksinkertaista yhtä kahvaa, vaan kaksi nuppia, joista toisesta pitää kääntää kuumavesi ja toisesta kylmävesi, mutta onneksi kuitenkin ne sekottuu ja tulee ulos vaan yhdestä hanasta.
-Sisällä pidetään kenkiä (oli nii normi mulle jo et meinasin unohtaa). Ite kyllä tykkään riisua ne pois, koska talo on suhteellisen puhdas. Ei kyllä silti mitenkään verrattavissa Suomeen.
-Käytetään vaan lakanaa ja tuhatta vilttiä. Ei kunnon peittoa.

ruoka
-Rasvaista, suolaista ja sokerista. Mutta silti sanotaan, että esim. leivän päälle ei voi laittaa rasvaa, koska se on epäterveellistä ja ylipäätänsä leipäkin on epäterveellisempää kuin keksit (logiikka?).
-Kaupoissa ei ole karkkeja. Suurimmissa pari erilaista pussia.. Sen sijaan keksejä on miljoonaa erilaista ja alfajoreja.
-Dulce de Leche on Latinalaisen Amerikan oma juttu. Sellasta kinuskin tyyppistä mutta ei niin nestemäistä ja paljon sokerisempaa. Sitä sitten tungetaan valehtelematta jokaiseen jälkiruokaan, niitten kaupan miljoonien eri keksien päälle ja hedelmien kanssa jne.
-Tosi paljon ruokaa ostetaan valmiina, mutta niitä ei ole tehty tehtaissa, vaan käsin. 
-Jokaiselle asialle on oma kauppa -> Carnicería=lihakauppa, Heladería=jäätelökauppa, kasvishedelmäkauppa (en muista nimee espanjaksi), Dietetíca=myydään mm. kaikkia mahdollisia jauhoja, teetä, semmonen luomukauppa. Sit tietty leipomot, leipäkaupat, kaikki erikseen.
-Yleisesti ottaen Argentiinassa sanotaan ihmisten syövän paljon lihaa, mutta itse tätä en ainakaan voi sanoa todeksi, koska mun perheet on joko kelannu, että liha on epäterveellistä tai liian kallista.
-Syödään monesti yhdessä. 
-Täällä on ehkä maailman parhaat jäätelöt. Oon syönyt enemmän jäätelöö, kun pariin vuoteen.
-Sanaa keitto ei kyllä täällä hyvin tunneta. Ite oon tottunut syömään tosi paljon keittoja Suomessa ja täällä tähän mennessä yhden kerran syöny.
-Yleisimmät ruuat on Millanesa - pihvi, jonka ympärillä on joku jauhomunaseos (ymmärtääkseni), Asado - normaalisti sunnuntaisin tai muina merkkipäivinä syötävä nuotiopaikalla hitaasti kypsytetty liha, Margarita-pizza - pitsa, jossa on vaan tomaattimössöä ja juustoa, tätä tehdään aina illanvietoissa, Alfajore - kämmentä pienempi leivos, jossa on kaksi tai kolme keksiä(/kakkumaista) ja välissä suklaata, dulce de lechee, tms.
-Ruokaa syödään aika harvoin, mutta ite olen jo tottunut siihen, ja ei ole nälkä, vaikka en olisi syönyt koko päivään. Ainut, että on vaikea urheilla, jos ei ole syönyt kunnolla.

Kahden erityyppisiä alfajoreja ja alla millanesa.