eroavaisuudet

Täällä ollessa on todellakin tullut huomattua näiden kahden maan (Suomi-Argentiina) välisiä eroavaisuuksia ihan sikana, joka päivä enemmän. Onhan se nyt ilmeistäkin, kun tulee tänne n. 13 000 kilometrin päähän. Osa näistä eroavaisuuksista on erilaisia (ehkä) eri kaupungeissa Argentiinassa, ja toki Suomessakin voi olla erilaista muissa paikoissa, kun missä itse asun.

asuminen
-Vessassa on vessanpöntön vieressä sellainen huuhtomispönttö, joka ilmeisesti toimii vastaavasti kun se käsihanamikälie Suomessa, en oo oikeen tajunnut vieläkään, miten se huuhtomispönttö toimii, joten ei siitä sen enempää.
-Täällä on taloissa talvella ja jopa keväällä/syksyllä tosi kylmä, koska lämmityslaitteet on ihan olemattomat lähes kaikissa taloissa. Yleensä vain sellainen patterin tyylinen yhessä tai parissa kohdassa taloa ja se laitetaan niin kuumalle kuin mahdollista. Jos siihen päälle heittää jotain niin varmana syttyy palamaan nopeasti, koska puolen metrin päässäkin se kuumuus polttelee ihoa.
-Useilla on varashälyttimet. Tähän mennessä mun jokaisella neljällä perheellä on ollut koira, joten uskon, että muutenkin on tosi yleistä. Jokaisessa ikkunassa on aina kalterit, koska muuten se ikkuna rikotaan ja talo ryöstetään. Tässä talossa mm. on 3 lukollista ovea ennenkuin pääsee taloon sisälle.. Pihoja ympäröivien aitojen/muurien päällä yleensä piikkilankaa, lasinsiruja tai muuten vain jotain metallipiikkejä. (Pakko sanoa tähän epäturvallisuuteen, että yhden tapahtuman jälkeen mun kaverilta oli ryöstetty kaks rengasta sen autosta. Outoo nähdä tällasta.)
-Useilla on kylpyamme missä on suihku. Ite kelaan sitä suhteellisen vaarallisena, esim. siksi että ekassa perheessä kaaduin siinä ammees, kun astuin liian reunalle ja sitä ympäröivä verhotanko irtosi ja sen pää osui vessanpöntön päällisosaan, joka halkesi..
-Astiat pestään pesusienellä, ei tiskiharjalla. On tosi yleistä, ettei omisteta tiskikonetta.
-Kädet pestään lähes aina saippuapalalla eikä litkumuodossa olevilla saippuoilla. 
-Täällä ei oo sellaista yksinkertaista yhtä kahvaa, vaan kaksi nuppia, joista toisesta pitää kääntää kuumavesi ja toisesta kylmävesi, mutta onneksi kuitenkin ne sekottuu ja tulee ulos vaan yhdestä hanasta.
-Sisällä pidetään kenkiä (oli nii normi mulle jo et meinasin unohtaa). Ite kyllä tykkään riisua ne pois, koska talo on suhteellisen puhdas. Ei kyllä silti mitenkään verrattavissa Suomeen.
-Käytetään vaan lakanaa ja tuhatta vilttiä. Ei kunnon peittoa.

ruoka
-Rasvaista, suolaista ja sokerista. Mutta silti sanotaan, että esim. leivän päälle ei voi laittaa rasvaa, koska se on epäterveellistä ja ylipäätänsä leipäkin on epäterveellisempää kuin keksit (logiikka?).
-Kaupoissa ei ole karkkeja. Suurimmissa pari erilaista pussia.. Sen sijaan keksejä on miljoonaa erilaista ja alfajoreja.
-Dulce de Leche on Latinalaisen Amerikan oma juttu. Sellasta kinuskin tyyppistä mutta ei niin nestemäistä ja paljon sokerisempaa. Sitä sitten tungetaan valehtelematta jokaiseen jälkiruokaan, niitten kaupan miljoonien eri keksien päälle ja hedelmien kanssa jne.
-Tosi paljon ruokaa ostetaan valmiina, mutta niitä ei ole tehty tehtaissa, vaan käsin. 
-Jokaiselle asialle on oma kauppa -> Carnicería=lihakauppa, Heladería=jäätelökauppa, kasvishedelmäkauppa (en muista nimee espanjaksi), Dietetíca=myydään mm. kaikkia mahdollisia jauhoja, teetä, semmonen luomukauppa. Sit tietty leipomot, leipäkaupat, kaikki erikseen.
-Yleisesti ottaen Argentiinassa sanotaan ihmisten syövän paljon lihaa, mutta itse tätä en ainakaan voi sanoa todeksi, koska mun perheet on joko kelannu, että liha on epäterveellistä tai liian kallista.
-Syödään monesti yhdessä. 
-Täällä on ehkä maailman parhaat jäätelöt. Oon syönyt enemmän jäätelöö, kun pariin vuoteen.
-Sanaa keitto ei kyllä täällä hyvin tunneta. Ite oon tottunut syömään tosi paljon keittoja Suomessa ja täällä tähän mennessä yhden kerran syöny.
-Yleisimmät ruuat on Millanesa - pihvi, jonka ympärillä on joku jauhomunaseos (ymmärtääkseni), Asado - normaalisti sunnuntaisin tai muina merkkipäivinä syötävä nuotiopaikalla hitaasti kypsytetty liha, Margarita-pizza - pitsa, jossa on vaan tomaattimössöä ja juustoa, tätä tehdään aina illanvietoissa, Alfajore - kämmentä pienempi leivos, jossa on kaksi tai kolme keksiä(/kakkumaista) ja välissä suklaata, dulce de lechee, tms.
-Ruokaa syödään aika harvoin, mutta ite olen jo tottunut siihen, ja ei ole nälkä, vaikka en olisi syönyt koko päivään. Ainut, että on vaikea urheilla, jos ei ole syönyt kunnolla.

Kahden erityyppisiä alfajoreja ja alla millanesa.

Perheenvaihdoista

Olen siis nyt neljännessä perheessä joka on toinen pysyvä perhe. Ensimmäinen perhe oli ihan mukavalla paikalla yksityisessä barriossa, eli sitä asuinaluetta ympäröi muurit ja sit on portit mistä pääsee sisälle avaimella. Mun perhe oli aika stressaantuneen oloinen ja niitten välit mun silmissä ei oikeen näyttänyt toimivilta. Monet tietää tarkemmat syyt ja julkisesti en ala selittelemään enempää, mutta aina voi tulla kysymään, jos kiinnostaa. Olin tuolla kokoajan sairaan stressaantunut enkä saanut lähteä mihinkään, koska kuulemma viiden jälkeen on vaarallista liikkua bussissa yksin,.. ja paskat. Viiden viikon maassaolon jälkeen kerroin mun tukihenkilölle (45v mies, joka asuu toisessa kaupungissa), että en oikeesti pysty olemaan tässä perheessä ja haluun pois täältä mahdollisimman nopeasti, se tukihenkilö ei vastannut enää mulle mitään facebookissa ja olin vaan sairaan turhautunut ja ärsytti kuinka "AFS ei vaan toimi täällä". Sitten mulle laitto viestiä yksi toinen vapaaehtoinen (näistä siis kukaan ei saa rahaa tästä mitä ne tekee, vaan kaikki toiminta on tässä provinssissa kokonaan vapaaehtoisten käsissä) ja sano, että mulla on uusi tukihenkilö, koska edellisellä ei ollut mulle aikaa. Aloin juttelemaan sen uuden tukihenkilön kanssa (19v poika, ollut Uudessa-Seelannissa vaihdossa) ja se sanoi mulle, että uuden perheen etsimisessä kestää ehkä noin 3 viikkoa. Yksinkertaisesti en vaan jaksanut olla ekassa perheessä kauempaa ja sanoin siitä mun luokalle. Seitsemän (7!!!) niistä sanoi mulle, että olen tervetullut niitten perheeseen hetkeksi asumaan ja päätin ensimmäiseltä kysyä ja annoin mun tukihenkilön numeron sille. Ne jutteli sen kanssa ja jo parin päivän päästä tukihenkilö tuli hakemaan mut meiltä ja suunnattiin kohti uutta perhettä.
        Siellä sitten viettelin aikaa kolme viikkoa. Ekassa perheessä tosiaan oli äiti ja kaksi siskoa (17, 18) ja tässä luokkakaverin perheessä oli äiti ja sisko (17v). Niitten vapaa-aika koostuu lähinnä teeveen katselusta, mutta oli tosi rentsi perhe ja olisin saanut liikkua kaikkialle ja olisin saanut kyydin, mutta ei ollut jotenkin pahemmin haluja.
        14.10. tiistaina mulle tuli muutos elämään taas. Mun tukihenkilö sanoi mulle, että mä muutan tällä viikolla. Oletin tietenkin, että olen saanut pysyvän perheen, mutta ei. Mulle olikin löytynyt perhe San Rafaelista ja voisin muuttaa sinne heti. Panikoin ja pyysin, jos ne pystyis vielä hetken koittaa hankkia mulle täältä perhettä. Ne lupasi. Mulle sanottiin, että muutan väliaikaisesti jonkun luokse vielä asumaan, kunnes löytyy pysyvä perhe tai jos ei, suuntana San Rafael. Mä heitin kolikkoa ja otin siitä videonkin todistaakseni muille ja itselleni, mitä sieltä tulee. Valitsin kruuna - lähden toiseen kaupunkiin, klaava - yritän jäädä Mendozaan. Klaava. Heti sen heiton jälkeen puhelimen näytön suljettuani mun puhelin piippas. Mulle oli laittanut viestiä yksi tyttö, joka meinasi lähteä täältä Norjaan vaihtoon, että todennäköisesti niille pääsisi asumaan.
         Seuraavana päivänä mulle laitettiin viestiä koulun jälkeen, että viiden tunnin päästä tulet muuttamaan. Pakkaa kamasi. Illalla mun tukihenkilö saapui mun perheen luo, juteltiin ja lähdettiin. En tiennyt minne suunta. Saavuttiin talon pihaan ja tukihenkilö sanoi, että tulen asumaan nyt sen perheessä jonkun aikaa. Talo oli sama kuin missä oli ensimmäinen orientaatio. Jäätävän iso rakennus ja piha. Mutta kaukana kaikesta. Kerrankin (ja todennäköisesti viimeisen kerran) kokonainen perhe. Asuin mun tukihenkilön huoneessa 3.5 viikkoa, jonka aikana se nukkui sohvalla. Säälitti ihan hirveästi viedä vaan sen huone. Tää perhe oli täysin erilainen kuin muut, veli (19v), 2 siskoa (23v, 25v) ja vanhemmat. Kaikilla oli paljon omaa menoa ja mun kanssa vietettiin aikaa tehden asioita ja näyttäen paikkoja. Joskus yksin kotona, mutta sekin on mukavaa. En jaksanut vieläkään kauheasti lähteä itse seikkailemaan ja etsimään itse tekemistä. Asuin kaukana. Tässä perheessä opin puhumaan huomattavasti paremmin. Ja alkoi ensimmäisiä kertoja tuntua, että ymmärrän kunnolla mitä puhutaan. Tässä perheessä vietin paljon aikaa siskon ja veljen (tukihenkilön) kanssa. Erikseen siis. Joitakin kertoja menin kouluun ilman unta, koska oltiin porukalla viettämässä iltaa jossain päin ja ei jaksanut olla mikään kiire kotiin nukkumaan. Kyllä sitä myöhemminkin kerkeää nukkua. Tää paikka tuntui kodilta, paikalta missä musta välitetään.
           Aika tuli. Mä olin itse kysynyt kaikilta mahdollisilta ihmisiltä keitä tunnen, jos voisivat auttaa mua etsimään perheen itelleni. Lyötyi kolme. AFS haastatteli ne ja kertoi mulle, että ovat valinneet perheen mihin tulen menemään. Panikoin, koska perhe, missä olin, oli ensimmäinen perhe mikä tuntui oikeasti kodilta, siltä että muut välittää ja tuntui tosi vaikealta lähteä. Tukihenkilön perhe sanoi, että jos mulle tulee ongelmia, mun pitää tietää, että mulla on aina paikka minne palata. Ja pitää palata ilman ongelmiakin. Tulla syömään yhdessä. Halasin kaikkia ja ne jätti mulle kirjeen mun reppuun. Ekat päivät uudessa perheessä vaan itkin, koska en uskonut, että voin koskaan sopeutua tähän. Enkä voi sanookaan, että olisin vielä sopeutunut. Kaikki ottaa aikansa, toiset enemmän - toiset vähemmän. Kuukausi tulee täyteen itseasiassa just tänään (8.12.) tässä perheessä. Äiti ja sisko (17v). Huomattavasti rauhallisempi perhe, tykkää chillaa kotona, syö vähän ja terveellisesti, ei jaksa oikeen viedä mua minnekään, mutta vastineeksi tää sijainti on melkein keskusta keskustassa (keskustien ´San Martin` varrella ja saan liikkua iltamyöhään asti ja tulla aamuyöstäkin kotiin, kunhan käytän aivojani, miten tulen kotia. Jaan huoneen siskon kanssa ja talo onkin tosi pieni, keittiö-olkkari, 2 huonetta ja vessat.
           Loppujen lopuksi voin sanoa, että koulussa ei mene niin hyvin miltä aluksi vaikutti. Istun lähes aina yksin eturivissä, en saa mitään monisteita (ei ole kirjoja), kukaan ei puhu mulle, jos kysyn, vastaa muutamalla sanalla ja yksinkertaisesti sanottuna, ketään ei vaan kiinnosta. Koulu loppui marraskuun vikalla viikolla. Oon osittain onnellinen, että voin nyt tehdä mitä huvittaa ja ei tartte mennä kouluun istumaan turhanpäiten moneksi tunniksi. Toisaalta, koska ei ole päivittäistä pakkonäkemistä muiden kanssa, on todella yksinäinen fiilis. Perhekin on sen verran hiljainen, ettei siitä seuraksi ole. Aktivoituminen on tän hetken sana. Sisäänkirjauduin yhdelle urheiluklubille ja kävin siellä tosi ahkerasti tossa pari viikkoa. Oon yrittämässä kanssa liittyä käsipalloon, mutta toi systeemi on vaikea ja mun perhe ei auta mua ja yksin en oikein onnistunut, joten pitää ton yhden kaverin kanssa yrittää, kenen kanssa siellä olen käynyt tai sitten jonkun vapaaehtoisen. Tammikuussa kanssa alkaa espanjan tunnit, joten sinne olen aika varmasti menossa. Tässä perheessä olen kanssa lähes päivittäin nähnyt jotain muita ihmisiä (viime viikon kun olin kipeä ja sit kaikki vaan meni mönkään, mutta nyt taas lähdetty nousuun).

Ekan perheen yksityisbarriosta

Kun olin pakannut kamat ja lähdössä ekasta perheestä (mun ja siskon huone).

Potrerillosissa tokan perheen siskon kaa. Ah nää vuoret on rakkaus.

Mun luokkakaveri (2.perhe) kenen luona asuin. @Potrerillos ♥

Mun tukihenkilön (3.perheen) hyperisoo taloa ja niitten koira.

Tukihenkilön perheen pihalta puskasta niitten sukulaistytön kanssa seikkailemassa.

Feria, jäätävän iso halli, joka on täynnä hedelmiä ja kasviksia. Toinen toistaan maukkaampia ja halvempia.

Kaikki pakattu ja matka neljänteen perheeseen alkaa. (Oikeesti noi kamat oli koko sen vajaan kuukauden tossa mun matkalaukussa hahah. Ja oma huone on aina paras. Ikävä mun omaaomaa huonetta ja pakastinta siellä.)

Random nainen ja ruokakaupassa. Tästä ruokakaupasta pitää ostaa vähintään 1000pesolla eli n. 100eurolla, joten se on vähän niin kuin tukku (?) Suomessa. Mutta tonne voi vaan mennä kaikki ostelemaan. Julmetun kokoinen... Voisi tosiaan ostaa sen 25 kiloa Dulce de Lecheä tai 20 kiloa sokeria.

Olin katsomassa tässä pari viikkoa sitten saksalaistytön perheen kanssa Hockeypeliä. Ja myöhemmin toisen kerran kansainvälistä peliä, missä pelasi Argentiinan oma mahtavin Leonas, jotka sitten voittikin MM-kultaa.

Katunäkymää Mendozasta. Tää ei olesiis keskustasta, vaan bussiterminaalin läheltä. Keskusta ei muutenkaan näytä niin suurelta, koska täällä ei rakenneta kovin korkeita taloja maanjäristysten mahdollisuuden takia. Koko kaupunki vaikuttaa vaan järkyttävän suurelta taajama-alueelta. Saa ajaa tosi kauan ennenkun talot (joita on tiheeseen) alkaa harvenee.

Tänään 8.12. nään ekaa kertaa suomalaista yli 100 päivän jälkeen, kun meiän kotiin tulee Cordobasta suomalainen ja norjalainen vaihtari neljäksi yöksi käymään. Seuraavaa postausta tulee vähän nopeemmin, tää on vaan niin paljon helpompi tapa kertoa mikä meno.