ensimmäistä viedään

    

And I don't know where I'm going
But I know it's gonna be a long time
And I'll be leaving in the morning
Come the white wine bitter sunlight

Aloitushan on tunnetusti vaikein aina. 

MINÄ

Mira, 17-vuotias lukiolaistyttö Jämsästä ja menossa ensi lukuvuodeksi vaihtoon Argentiinaan AFS:n kautta. Harrastan partiota, protua sekä oon seurakunnan toiminnassa mukana. Rakastan valokuvaamista, lukemista, pyöräilyä, melontaa, taiteen tekemistä, mun ystäviä ja perhettä sekä matkustamista. 

TAUSTAA

Mun perhe on matkustanut aika paljon ulkomailla ja oon tykännyt tosi paljon nähdä erilaisii maita, kuulla niitä kieliä ja tutustuu kulttuureihin. Matkustaessa näkee aikalailla vaan pinnallisen puolen. Käytiin n. 7 vuotta sitten Mongoliassa serkkujen luona, kun ne oli siellä lähetystyössä. Nähtiin ihan normaalien ihmistenkin arkea siellä ja tutustuin mun serkkujen lastenhoitajan tyttöön. Vaikka ei puhuttu samaa kieltä, niin silti ystävystyttiin. No ei se ystävyys nyt kovin kauan kestäny, kun kymmenen siellä vietetyn päivän jälkeen piti lähteä kotiin. Jäi kuitenkin hyvä kokemus siitä, että on mahdollista tutustua ihmisiin, jotka eivät osaa kuin sanoa "Hei!" yhteisellä kielellä.

      Seiskaluokan jälkeen lähdin mun kaverin kanssa kielimatkalle EF:n kautta Brightoniin. Asuttiin asuntolassa ja oli tunteja mm. saksalaisten, italialaisten ja espanjalaisten kanssa. Parhaiten toki tutustuttiin toisiin suomalaisiin, mutta tuli juteltua myös muun maalaisten kanssa jonkun verran. Oon aina ollut semihyvä kielissä (8-9: englannista, ruotsista, ranskasta ja espanjasta), mutta en oo tykänny yhtään puhua niitä. Ei ole uskallusta ja on kauhean tönkköstä puhuminen. Vaihdossa uskon, että pääsen vihdoin yli tästä puhekynnyksestä (aikalailla pakosti pääsen haha). 

      Siitä se into yhä kasvoi, kun tulin takaisin kielimatkalta. Siitä lähtien joskus päivittäin - joskus viikoittain, oon selaillut vaihtariblogeja ja tutkastellut eri järjestöjä ja maita. Vakavasti oon miettiny varmaan 20 maata Etelä-Afrikasta Filippiineihin ja Islannista Uuteen-Seelantiin. Olisin voinut kyllä lähteä about mihin vaan. 

      Hain eka rotareilla, mutta en päässyt. Semilusmuna ihmisenä lähetin hakemuksen AFS:llä vasta 2014 tammikuun lopussa ja mulle laitettiin haastetteluaika 5.3. Sen perusteella mut hyväksyttiin. Kyselin mihin maihin olisi vielä paikkoja ja mulle kerrottiin, että oon Chileen liian vanha, joten vaihtoehdoiksi jäi Argentiina ja Ecuador (oli muitakin, mutta toivemaista). 20.3. mulle luvattiin alustavasti paikka Argentiinaan, vaikka hakuaika olikin virallisesti sinne loppunut niin mulle sanottiin, että jos laitan hakemuksen oikein nopeasti eteenpäin niin voin vielä päästä sinne. Päätin yrittää. Sain loppuosan hakemuksesta valmiiksi 1,5 viikossa. Joillakin saattaa kestää kolmekin kuukautta, kun niille ei oo asetettu näin tarkkoja aikarajoja. Samaan aikaan oli koeviikko ja olin vaihtamassa lukiota, joten kiirettä piti. Huhtikuun alussa paikka Argentiinaan♥ vahvistettiin. 

FB ryhmän AFS-vaihtarien itejärjestämä miitti Helsingissä 12.4.

       Nyt kun oon miitannut muita vaihtareita, niin vähän harmittaa, että Chileen lähtevä vaihtari joutuu lentää sinne ihan yksin (saattaa kyllä Euroopasta lähtee muita samalla lennolla mukaan). Onneksi tiiän, että tää tyttö osaa varmasti pyytää apuu, jos eksyisi lentokentälle. Argentiinaan meitä onkin lähdössä Suomesta jopa SEITSEMÄN! Näistä oon nähnyt jo kaksi ja jutellut kolmelle. Viimeisimmätkin tuun näkemään 3.-4.5. lähtöorientaatioleirillä Espoossa, jonne on tulossa kaikki AFS-vaihtarit lukuunottamatta niitä, jotka on lähdössä USAan ja asuu lähempänä Tamperetta, Oulua, tms missä järjestetään muille USAan lähteville leirit. 

Argentiina, Brasilia, Argentiina, Argentiina ja Chile

MUUALLA IG: migrasii