0 sekuntia eteenpäin ja taaksepäin

1 vuosi lukiota suoritettuna (ei vaan pysty uskoa, että eka vuosi on jo ohi), huomenna jaksotodistus ja sitten pääseekin kesälaitumille.

2. kuukausi on helmikuu, jolloin oon syntyny. Vaikka onkin aika säälittävää sanoo, mutta mun horoskooppi kertoo musta tosi paljon. Ei ne päivittäiset lätinäennustukset vaan luonneanalyysit. Oon epäillyt syyksi sitä, että oon syntynyt vesimiehen ja kalojen horoskooppien vaihdepäivänä. En ole ollut varma kumpi oon (kunnes nyt myöhemmin tutkin astro.fi:sta, että oon vesimies), joten oon etsinyt tietoja millasia ne on ja miettinyt, kumpi olisi oikeampi niin oon varmaan kasvanut sellaseksi kuten tossa horoskoopissa sanotaan. Siellä mm. luetellaan, että olisin idearikas (josta sain stipendin 9lk "idearikas, kekseliäs ja luova tapa opiskella"- jaettiin vain yhdelle meidän koulus), pitäisin aatteistani aina kiinni, tykkäisin organisoida ja rakastaisin matkustamista. Ihan fyysiselläkin tasolla sanotaan, että varpaat olisivat jäässä usein ja että puhuessani heiluttaisin käsiä. Toisissa horoskoopeissa nää ei pidä yhtään niin hyvin paikkaansa. :D

3 gerbiiliä, ainoat lemmikit, mitä mulla on koskaan ollut, jos ei monivuotisia huonekärpäsiä lasketa (jotka nekin on jo elämänsä päättäneitä).

4 vuodenaikaa, joista rakastan jokaista. Keväällä luonto alkaa kukoistamaan ja tuntuu että maailmassa on enemmän väriä kuin ikinä. Kesällä on lämmin ja yöllä pääsee joka paikkaan tärisemättä itseään kuoliaaksi, on vapaata ja voi tehdä mitä haluaa. Syksyllä tulee tuoreita marjoja ja sieniä ymsyms. Syntymäaikani on talvella ja suomalaisena saa rakastaa pakkasta ja lunta. Vaikea tajuta miksi joku ei tykkäisi siitä, kun voi vaan kävellä rauhassa ja kuunnella kun lumi helisee.

5 vuotta mulla on ollut nyt järkkäri. Kuvista huomaa kyllä ihan järkyttävän suuren eron minkä verran on kehittynyt. Vaikka järjestelmäkameran koko on todella suuri, mutta silti moneen paikkaan haluaa ottaa mukaan. Monesti jää harmittamaan, jos ei oo tullut otettua yhtään kuvaa joistain paikoista.

6 maanosaa + antarktis, joista jokaisella haluan käydä elämäni aikana. Matkustaminen kotikunnan, Suomen ja Maapallon säteellä on mulle henkireikä, en jaksaisi vain istua sohvalla tai nähdä aina vain saman paikan. Jos olisin pienenä oppinut olemaan vain kotona niin silloin se voisi olla kivaa. Kuitenkin on tullut käytyä 20 valtiossa näkemässä elämää turistirysien ulkopuolellakin niin on vaikeaa olla rakastamatta kaiken uuden näkemistä. "Life isn't meant to be lived in one place."

7 sorger - Veronica Maggion kappale, tykkään hirmusesti ruotsalaisesta musiikista. 

8 vuotta partiota - rakkain harrastus ja ehkä ennemmin "elämäntapa", josta on tullut viime vuosina itselle yhä tärkeämpi ja tärkeämpi. Partio on kaikkea, mitä tehdään huivi kaulassa ja se monipuolisuus on kyllä tullut todistettua leireillä, retkillä, kisoissa, turnauksissa, kursseilla, koulutuksissa ja muissa tapahtumissa. 

9 elämää kissoilla: olisi mahtavaa jos todellisuudessa oikeasti voisi elää yhdeksän kertaa. Silloin omat ajatukset kuitenkin pyyhkiytyisi, joten it doesn't make any sense. Jos elettäisiin yhdeksässä ulottuvuudessa, mistä tällä hetkellä ensimmäisessä ja kuollessa jatkettaisiin seuraavaan, niin voisi olla enemmän järkeä. Uskon kuitenkin siihen, että kun kuollaan niin kuollaan. Haluisin ennemmin uskoo siihen, että elämä jatkuisi jollakin tapaa, mutta ajatuksilleen ei voi mitään. Mummona varmaan alan uskoa johonkin, kun toivon niin paljon, että elämä jatkuisi.

10 vuotta oon hengaillut jo koulussa. En ihmettelisi, jos olisi vielä saman verran tai muutama vuosi enemmänkin jo edessä. Lukion jälkeen opiskelut kestää kuitenkin aika kauan, vaikka en nyt hakisikaan sinne lääkikseen. Kaikki luonnontieteisiin liittyvät sekä muutamat taidealat kiinnostavat eniten. Ammatteja ja aineita (ja tietty muitakin asioita) on vaan L I I K A A mitä haluisin oppia. Harvemmin tapaan ihmisiä keillä on kanssa ongelmana esim. kirjotusten kohdalla se, että aineita on liikaa mitä haluisi kirjoittaa, verrattuna siihen että ei ole mitään mitä haluaisi kirjoittaa.

11 kuukautta edessä tuntemattomassa.
12x6 = 72 vesivärikynää, joilla piirrän/maalaan, miten nyt kukin haluaa sen tulkita.

13 epäonnen luku, mulla se vaan toimii monesti (etenkin perjantai 13) onnenpäivänä! Tosi monesti tapahtuu jotain tosi mahtavaa just kolmastoista päivä. :)

14 vuotta vanhana sain näkyvät hammasraudat pois suusta. Tuntu tosi alastomalta ilman niitä, olihan ne kuitenkin jo melkein kymmenen vuotta ollut mulla suussa. Yhden päivän ajan tuntu siltä, että kaikki mun hampaat tippuisi suusta, kun mulla ei ollut mitään rautoja suussa. Onneksi sain kulmahampaisiin taakse sellaset pienet raudat, jotka on varmaan joka toisella nuorella. 

15-vuotiaana menin hiihtolomalla rippikouluun ja kesällä prometheus-leirille. Isosena ja apuohjaajana olen kumpanakin ollut, joten kummastakin leiristä olen pitänyt. Protu johtaa silti tärkeysjärjestyksessä mulle aina kirkkaana ykkösenä, koska siellä kasvoin ihmisenä ihan sairaasti viikossa. Se kokemus leirillä ja sinne meno yksin (Keski-Suomesta Ouluun, monen monen mutkan kautta) teki musta paljon rohkeemman ja itsevarmemman sekä opin ilmaisemaan itseäni paremmin sekä puheella että kehon eleillä. Jos kellekään teistä kolahtaa yhtään protu niin suosittelen, leirejä löytyy ihan 15-vuotiaasta sinne ihmisen eliniän ylärajoille asti! ♥LINKKI♥

16 Tykkään visuaalisesti tästä numerosta tosi paljon! Oon jopa kehitellyt teorian, miksi jotkut numerot on mun mielestä nätimpiä kuin toiset. Jos numero/-sarja on liian kulmikas (17) tai liian pyöree (68), se ei ole kauniin näköinen. Pitää olla just tietyn verran sitä särmää ja kaarta, että joku luku miellyttää mun silmää.
17 on aika turha ikä. Yhtiin asioihin on liian nuori ja toisiin liian vanha. Rakastan olla kuitenkin tämän ikäinen, koska elämä ei oo enää niin rajoitettua ja omista asioistakaan ei vielä tarvitse huolehtia niin paljon.
18 kuukautta vanhana ja taaperona muutenkin tykkäsin syödä paljon pilttejä, joissa oli porkkanaa: porkkana-omena, porkkana-peruna.. Tän takia olin aika oranssi pienenä. Vieläkin mun iho on aika oranssihtava, mut onneksi se ei pahemmin näy eikä haittaa. :D

Parasta mennä kuvaamaan ja ottaa tuoli ja jesaria, kun ei oo kamerajalkaa. ♥♥

19 päivää sitten kiipesin meidän vanhan yläasteen katolle. Katoille kiipeily on mahtavaa, kun siellä voi vaan maata ja näkee maisemia tosi kauas. Vielä joku päivä nukun yötä katolla, se on yks mun pitkäaikaisimmista unelmista (mitä on yhteensä kymmeniä, ellei satoja, haha).
20-vuotiaana pääsen toivottavasti ylioppilaaksi vihdoin ja viimein. Saatan joutua käymään lukion yli neljäänkin vuoteen, jos kurssien paljouden takia tai jos en saa otettuu niit ku vaihdon takia menee sekaisin. Mieluummin kyllä sitten jätän kursseja pois, koska ei innostaisi istua 21v enää lukiossa.

Oheiset kuvat on otettu tässä lähipäivinä, kun ollaan kavereitten kanssa oltu ympäri kyliä ja on tullut piirreltyä sekä yksin että yhdessä. Parasta on se tunne, kun tietää, että ympärillä on kaveriporukka, jossa kaikki oikeesti välittää toisistaan ja tuntee toisensa läpikotasin, vaikka ei olisikaan nähnyt vähään aikaan kunnolla. Nelisen vuotta, kun on nyt pyörinyt yhdessä kaikkien hurjien yläasteseikkailujen aikana ja lukion (/amiksen) ykkösen, on tullut koettua paljon kaikkee yksin ja yhdessä ja onneks, vaikka vuoden oonkin pois niin loppuelämänkin varmasti pysyy porukka kasassa kaikista pienistä riidoista ja välimatkoistakin huolimatta. 

Mun kotikatu, ei parempaa vois olla. Just sopivan lähellä kaikkee, mutta silti joen rannas ja luontookin on.