o r i e n t a a t i o l e i r i 3-4.5.

Vappuloman puolessa välissä perjantaina alkoi matka kohti kauan odotettua orientaatioleiriä. Suuntasin kohti Tamperetta, missä näin Emmaa lähinnä vain hengailun merkeissä. Käytiin syömässä parasta Tampereen aterian tekemää kouluruokaa mun vanhalla lukiolla ja samalla metsästämässä tekemäni sienivalaisin, jota sitten jouduin kantamaan mukanani koko viikonlopun. Koko viikonlopun aikana satoi useampia kertoja lunta sekä rakeita. Lunta ei oo näkynyt sitten helmikuun, mutta nyt toukokuun alussa sitä sitten tuleekin rankalla kädellä. Onneksi täällä ei jäänyt maahan toisinkuin pohjoisempana.

Perjantaina olin yötä Järvenpäässä toisella Argentiinaan lähtevällä vaihtarilla, Paulalla. Aika kului nopeasti jutellessa ja miettiessä Argentiinan ihmisiä, tapoja ja kieltä. Aamulla hyppäsimme junaan kohti Helsinkiä, jossa jo vakiintuneella paikalla Helsingin rautatieasemalla tapasimme muita vaihtareita. Yhdessä löysimme onneksi bussin, joka pian jo lähtikin kohti Nuuksiossa sijaitsevaa leiripaikkaa. 
       Vasta paikan päällä huomasi, kuinka paljon se 120 AFS vaihto-oppilasta onkaan. Meidät jaettiin satunnaisiin ryhmiin, joissa ohjelmaa oli. Joskus pitkät kulttuurikeskustelut alkoivat väsyttää, mutta kuitenkin aina, kun sai kuulla ex-vaihtareiden omia kokemuksia ja tuntemuksia, kiinnostus heräsi ja pääsi oikeasti juttelemaan niistä aiheista. Parasta antia oli sunnuntaiaamun jutusteluhetki maaryhmissä. Pari vuotta sitten Argentiinassa ollut tyttö kertoi meille seitsemälle ensi vuonna sinne suuntaaville vaihtareille millaiseen kulttuuriin sitä ollaan lähdössä. Oli mahtavaa kuulla vihdoin tulevasta kotimaasta enemmän ja samalla saada tästä innokkaasta ex-vaihtarista meille jokaiselle ihminen, jolta kysyä apua, jos sitä kokee tarvitsevansa!
       Kaiken kaikkiaan pääsi tutustumaan useisiin muihin lähteviin vaihtareihin ja jakamaan fiiliksiä. Koko lähtö konkretisoitui yhä enemmän ja innostus kasvoi vain kasvamistaan. Onneksi tällä hetkellä on ainakin vielä helppo elää hetkessä. Vaihto tulee, kun tulee. Toisaalta hyvä, että siihen on vielä aikaa, vaikka koulu ei jaksaisikaan enää kiinnostaa (onneksi en ole yksin tämän ajatuksen kanssa, haha). Panostusta kuitenkin kannattaa jaksaa vielä hieman pitää yllä, kunnon koulua ei sitten tarvitsekaan käydä yli vuoteen ja samalla tulee elettyä kolme kesää putkeen! Huihui. Outoa, että joulu, uusivuosi ja syntymäpäivät on helteisellä säällä.