Mä oon ollut tääl nyt 2 viikkoa ja tuntuu, että oisin ollut tuhansia vuosia ja toisaalta vaan päivän.
21/08/2014 aamulla kävin moikkaamassa vielä kavereita, pakkasin loppuun ja pyöräilin vikat kerrat. Sit lähdettiin ajamaan kotoa kohti lentokenttää.
Syötiin matkalla hesessä ja käytiin kanssa moikkaamassa serkkuja ja isovanhempia Jumbossa. Viiden aikoihin päästiin lentokentälle. Kun mentiin pääaulaan niin siellä olikin jo muutama muu Argentiinaan lähtevä vaihtari paikalla. AFS:ltä tuli yksi henkilö tuomaan meille passit, liput ja viisumit ja sit vietiin meidän matkalaukut ja oltiin vielä hetki perheittemme kanssa. Mulla oli viisumissa ongelma. Se oli vaan kaheksi viikoksi. Kukaan ei tiennyt miksi, mutta en jaksanut huolehtia asiasta, koska tiesin, että se kyllä tulisi kuntoon jossain vaiheessa ja asialle ei kentällä voinut mitään tehdä.
Mentiin porttien läpi kentälle ja hengailtiin kahvilassa ennen lennon lähtöä. 19.30 asteltiin yhdessä kaikki 7 vaihtaria koneeseen ja saatiin lähekkäiset paikat onneksi. Ranskassa oli vajaan kahden tunnin vaihto. Luultiin, että ollaan vähän hukassa, kun missään ei ollut ketään kentällä mut löydettiin oikeeseen paikkaan nopeasti.
Lento Pariisista Argentiinaan kesti noin 13 tuntia. Vaikka lentokone olikin tosi mukava ja meillä oli omat näytöt jokaisella, mistä pystyi katsomaan elokuvia, niin kyllä siinä ajassa kerkessä jo vähän turhautua. Viiden tunnin jälkeen fiilis oli tosi turhautunut, kun tajusi, että siellä koneessa pitää olla vielä 8 tuntia ja se 5 tuntia oli jo tuntunut ikuisuudelta. Siinä juteltiin toistemme kanssa ja katsottiin elokuvia, sarjoja ja syötiin sekä tietty yritettiin nukkua.
Jossain vaiheessa ulkona alko kirkastumaan ja nähtiin Argentiinan ja Uruguayn väliset joet ikkunasta. Sää oli ihan uskomattoman kaunis, kun aurinko maalas kaiken vaaleenpunaiseksi ja oli kauniita pilviä. (Oon saanut kuulla ihan tarpeeksi monta kertaa tästä, että hoen aina "noi pilvet on niin nättejä" haha. Mut hei camoon, ne on.)
Argentiinan kentällä ei ollut yhtään sellanen fiilis, että oltais kaikki nyt mantereella mille ei olla ikinä astuttu. Ensimmäisenä huomioitiin, että kentällä on avoin Wi-Fi, joten meidän viisumientarkastus jonotus menikin siinä. AFS:n vapaaehtoinen oli meitä vastassa ja hän johdatti meidät huoneeseen, missä oli satoja vaihtareita eri maista. Saavuttiin tähän huoneeseen kahdeksalta aamulla ja osa lähti jo kahdentoista aikaan kohti provinssejaan ja osa vasta keskiyöllä. Mulla itellä lähti bussi kohti bussiasemaa viiden aikaan ja bussi asemalta kohti Mendozaa ennen kahdeksaa. Olin kuullut, että pitkän matkan bussit Argentiinassa on hyviä, mutta en olisi ikinä uskonut, että ne olisi NOIN HYVIÄ. Oma näyttö, järkyttävän iso ja pehmeä penkki (-> sohva) ja hyvää ruokaa. Nukuin melkein koko matkan.
7.30 muistaakseni oltiin perillä Mendozan bussiasemalla. Vihdoin 44 tunnin matkustamisen jälkeen pääsin perille. Meitä viittä vaihtaria oli vastassa meidän hostperheet ja muita AFSn ihmisiä. Otettiin ryhmäkuva, jonka jälkeen lähdettiin kohti omia uusia koteja.
