Joulu meni neljännen perheen ja niitten suvun kanssa. Toi argentiinalainen joulu ei ollut kyllä yhtään mun juttu. Varsinkaan ton perheen kanssa. Mut oli sekin hieno nähdä. Suomalainen joulu on silti se ainut oikea mulle. Syötiin possua ja kania ja jotain kermaista maissi-peruna-herne yhdistelmää jne. ja jälkkäriksi jäätelöä ja hedelmäsalaattia. Joulupukki tuli kello 00:00 heittelemään katolta lahjoja pihalle ja kun pikkulapset sitten juoksi sisälle niin odotti joulukuusen alla vielä muutama lahja lisää. En tiedä monista suomalaisista perheistä, mutta keitten kanssa olen suomalaisesta joulusta jutellut, niillä lahjoja tulee useampia (jopa 10 tai enemmänkin) ja täällä siis 1-2 lahjaa on se mitä kaikki saa. Joulu ei muutenkaan ole kovin suuri juhla, mutta tosi kaupallinen kyllä. Tekasin pipareitakin vielä joulun kunniaksi, vaikka ilman siirappia (sokeri-voiseoksella) kyllä maistui enemmän vaan kekseiltä.
Siinä sitten lähdettiin erittäin pitkälle 16h matkalle kohti Villa Geselliä:
Siellä saavuttaessa oli sitten vastassa host-äidin veljen perhe, missä oli vanhempien lisäksi kaksi tyttöä (10v ja 8v), jotka oli tosi jees. Toi hostäiti ei oikein antanut mulle ruokaa, ja mulla oli ihan sairaan iso kynnys syödä yhtään mitään, jos mulle ei annettu, koska toi hostäiti oli syyttäny mua kaikesta ruokaan ja mehun ottamisesta etc. Vaikka en ees syöny mahdollisen lounaan ja päivällisen lisäksi mitään ruokaa meidän kaapista, vaan itse ostamaa leipää ja hedelmiä. Siinä sitten ne sanoi mulle, että saan syödä niinkuin olisin kotonani ja olin tosi onnellinen, kun sain vihdoinkin kaksi viikkoa syödä hyvin. Vieteltiin päiviä vaan maatessa rannalla, joka on suhteellisen tylsää. Joskus jäin vaan huoneistolle ja sain olla yksin tosi kauan ja rauhottua yksin istuskellen. Noin puolivälissä aikaa, uuden vuoden aikoihin sinne tuli aamuviideltä sen asunnon omistaja ja se sano, että se haluaa nyt tulla asumaan taloonsa, joten meidän oli pakko antaa sen tulla. Tyypillisesti pimeenä vuokrattu, joten ei siitä kellekään voi valittaakaan. Päälle tunti mietittiin, että mihinköhän hittoon sitä sitten menisi näin aamutuimaan. Päästiin kuitenki jo seitsemän aikoihin yhdelle toiselle asunnolle. Siellä sitten sain vähän enemmän vapautta, kun kysyin saisinko mennä surffaamaan ja mulle sanottiin, että joo, mene ihmeessä. Kävelet vaan tonne rannalle ja kyselet sieltä, että missä olisi. No menin sitten yksin ja lähemmäs kymmeneltä kyseltyäni löysin oikean paikan ja varasin ajan seuraavalle päivälle. Aamusella lähdin sinne tunniksi kuivasurfaamaan ja heti perään ihan mereen surffaamaan. Onnistui yllättävän hyvin. Palattua menin jäätelölle yksikseni ja kun sai wifin ni siellä hetken oleskelin. Seuraavana päivänä siitä sitten toinen suomalainen tyttö, joka oli sattumalta San Juanista lomalla läheisessä kaupungissa, tuli käymään mun luona tuolla. Oltiin vaan ulkona, käytiin rannalla, kun kävin surffaamassa, syötiin ja juteltiin ja käppäiltiin ympäri kaupunkia. Aina on yhtä ihanaa nähdä toisia suomalaisia. Käytiin yksi päivä hakemassa mun hostsisko Mar del Platasta, mikä on yksi Argentiinan tärkeimpiä turistikaupunkeja (varsinkin argentiinalaisille), mutta ei vietetty siellä oikeastaan pahemmin aikaa. Mä juttelin mun perheen kanssa yksi ilta (äitin, siskon) ja todettiin taas kerran, että tässä suhteessa ei nyt oikein mikään toimi. Mut jäätiin kuitenkin siihen tulokseen, että yritetään vaan parantaa.
Paluun jälkeen kävin parissa illanvietossa kuntosaliporukan kanssa ja toisten kavereitten. Muuten vietinkin aikaa lähinnä itekseni kierrellessäni kaupunkia. Löysin tosi upeita paikkoja joka puolelta ja on tosi rauhottavaa mennä vaan itekseen jonnekin istuskelemaan ja syömään ja kattelemaan kuinka ihmisvirta vaan valuu ohi.
Siinä tammikuun puolessa välissä oli vihdoin lähtö etelänretkelle. Kierreltiin monia kaupunkeja etelässä. Se retki oli suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erittäin huonosti organisoitu ja se kukkahattutäti valittikin kuinka se on tehnyt paljon töitä ja me ei osata arvostaa (???), vaikka oltiin aina nätisti ja tehtiin mitä se sanoo. Retken lopuksi sai antaa palautetta ja kerroin, että retkestä kannattaisi ilmoittaa aikaisemmin, positiivisia asioita matkasta ja muita oikeasti kehittäviä ideoita, mitä ne itsekin pyysi. Sitten ne vaan haukkui mut pystyyn, etten arvosta niitten työn saavutuksia ja että kaikkihan tässä oli täydellisesti (no itsepähän halusivat palautetta, en ymmärrä pointtia, jos sitä ei voi ottaa sitten vastaan). No mutta matkalla päästiin kuitenkin käymään jäätiköillä ja rannoilla ja seikkailemassa monissa eri kaupungeissa sekä näkemään Argentiinan lisää ei-mitään-maisemia. Pisimmät bussimatkat kesti yli 30 tuntia. Sai ihan hyviäkin kavereita useista maista; Norjasta, USA:sta, Saksasta, etc. Ainut vaan ettei välttämättä enää koskaan tule näkemään, jollei tee töitä kunnolla sen eteen. Kerron joskus myöhemmin tästä etelän retkestä paremmin (tai ainakin laitan kuvia!)
Siinä ennen ja jälkeen matkaa olin yötä yhdessä perheessä Neuquenissa ja kävin yhden suomalaisvaihtarin kanssa joella uimassa. Neuquen on tosi suomalaisen näköinen kaupunki luonnoltaan, ihana. Sen perheen kanssa käytiin järvellä kajakkeilemassa, uimassa ja syömässä asadoa. Perheessä oli poika, joka oli Uudessa-Seelannissa vaihdossa ja islantilaistyttö juuri nyt vaihdossa.
Palatessa saksalaisvaihtari, jonka piti tulla mun kanssa samalla bussilla Mendozaan (12h matka) sit myöhästyi, joten sain itselleni kaksi penkkiä. Olisi ollut kyllä kivempi seuran kanssa, mutta enemmän nukkumistilaa on pientä plussaa aina!
Kun saavuin Mendozaan aamulla 26.1. mua tuli vastaan yksi vapaaehtoinen. Pelkäsin, että ne on mulle jostakin vihaisia ja haluaa siksi tavata mua ja jutella mulle. Otettiin taksi niille kotiin ja syötiin sen äitin kanssa ja jutusteltiin. Siinä sitten tuli ilmi, että mun perhe oli jättänyt mut (jota sinänsä toivoinkin, koska mikään siinä ei toiminut) ja mun tavarat oli vapaaehtoisen talolla sen huoneessa. Mulle sanottiin, että haluatko tänään vai huomenna lähteä San Rafaeliin (4h etelään päin), että sulla on siellä väliaikainen perhe kunnes löytyy uusi. Halusin siirtää sen seuraavalle päivälle. Käytiin illalla puistossa juttelemassa mun tukihenkilön ja tän mua hakeneen vapaaehtoisen kanssa. Eikyllämitenkäänerityisenpaljonvoitässanookoskakoskaaneitiiämillonjokunäitäkäänteleemutteiollukyllämikäänkaikkeiniloisinkeskustelujasyyttimuapaljonkaikesta. Halusin vaan nukkumaan väsymystä pois ja nukuinkin koko yön tosi sikeästi. Aamulla lähtö bussilla ja istuskelua musiikkia kuunnellessa ja ikkunasta ulos tyhjyyteen tuijottaessa. Perille päästyäni mua oli vastassa erittäin iloinen ja puhelias perhe. Perheen pojan kanssa olin jutellut whatsappissa vähän, koska se on ollut Suomessa vaihdossa. Opiskelee Buenos Airesissa, mutta oli vielä yhden viikon täällä, kun saavuin. Sen vanhemmat sit kysyikin, että tunnetaanko me jo kun puhuttiin ihan kun vanhat kaverit. :D
Aikaa kului muutamia päiviä, olin todella onnellinen ja en osannut aikaisemmin kuvitellakaan, että voisi olla näin iloinen. Silti joka päivä stressasi, minne joutuisin. Nää sitten ilmoittikin mulle, että saan jäädä tänne jos haluan. Samaan aikaan tuli tieto, että Buenos Airesista (provinssi) etsitään mulle perhettä. Mun pää sekosi mahdollisuuksista, mutta ilmoitin kuitenkin halustani jäädä tänne ja jäin.
Täällä mä olen nyt viettänyt jo puolitoista kuukautta. Koulu alkoi kolmisen päivää sitten (kuten koko Argentiinassa). Palasin viikko sitten matkalta, missä kävin vierailemassa ensin Concordiassa (Entre Riosin provinssi, Uruguayn vieressä) suomalaisen luona palmumeriparatiisissa ja sit palasin Buenos Airesiin mun hostveljen luo (joka on siis ollut Suomessa vaihdossa). Jonkun verran turisteilua, mut myös vierailtiin muilla suomalaisilla, jotka on mun veljen kavereita. Käytiin kanssa La Platassa, BA-provinssin pääkaupungissa joka oli kyllä tosi kaunis kaupunki kanssa, sellainen Mendozan kokoinen. Välillä vaan jäin tuijottelee parvekkeelta kaupunkia. Se on yksi maailman isoimmista ja siltä se kyllä näyttääkin. Jäätävän korkeita pilvenpiirtäjiä, vehreitä puistoja, taidemuseoita, mielenosoituskävely niitten toimesta jotka ihailee presidenttiä. Empanadojen tekemistä ja toisen suomalaisenn synttärijuhlia. Metro ja puhelimetonta elämää, koska sen näyttö jostain syystä vain pimahti.
Hei! Opiskelen Oulun yliopistossa ja tutkin gradussani, kuinka persoonallisuus vaikuttaa kykyyn sopeutua vieraaseen maahan Latinalaisen Amerikan kontekstissa. Olen etsimässä tutkimukseeni henkilöitä, jotka ovat olleet vaihdossa tai vapaaehtoistyössä kyseisellä alueella lähivuosina. Huomasin blogistasi, että sinä olet ollut ja olisinkin erittäin kiitollinen, jos voisit auttaa minua tutkimuksessani!
VastaaPoistaOsallistuminen on helppoa, tehtävänä on ainoastaan täyttää netissä oleva kysely sekä siihen sisältyvä persoonallisuustesti. Kyseinen persoonallisuustesti on laadukas ja saat siitä kattavat tulokset heti myös itsellesi! Testi on yhdysvaltalaisen psykologin suunnittelema ja näin ollen englanniksi, joten kohtalainen englanninkielen taito vaaditaan testin onnistumiseksi. Muut tutkimuksen osa-alueet ovat kuitenkin suomeksi.
Osallistuneiden kesken arvon 100€ lahjakortin joko Finnairille tai Norwegianille, voittajan toiveen mukaisesti. Ilmoitathan piakkoin, mikäli haluat osallistua tutkimukseeni! Terkuin Minne (minne.merikukka@gmail.com)